Rauhoittaako luonto aivoja ja parantaa kehoa?

Suurimmaksi osaksi aivomme eivät ole kehittyneet kaupunkiympäristöön. Silti muutaman vuosikymmenen kuluessa lähes 70 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupungeissa. Kaupunkeihin liitetystä hyvinvoinnista huolimatta kaupungistuminen on merkittävä terveysongelma. Kaupunkielämän nopea tahti aiheuttaa stressiä. Näemme seuraukset niiden ihmisten aivoissa ja käyttäytymisessä, jotka ovat kasvaneet kaupungissa tai asuvat kaupungissa.

Myönteistä on, että kaupunkilaiset ovat keskimäärin varakkaampia ja että heillä on parempi terveydenhuolto, ravitsemus ja sanitaatio. Toisaalta he ovat alttiimpia kroonisille sairauksille, ja heidän sosiaalinen ympäristönsä on stressaavampi ja vaativampi sekä eriarvoisempi. Kaupunkilaiset kärsivätkin 21 prosenttia todennäköisemmin ahdistuneisuushäiriöistä. Mielialahäiriöiden osalta riski nousee 39 prosenttiin.

Nature-lehdessä julkaistu tutkimus yhdistää kaupunkiympäristössä asumisen herkkyyteen sosiaaliselle stressille. Magneettikuvaukset paljastavat, että suurempi altistuminen kaupunkiympäristölle voi johtaa aktiivisuuden lisääntymiseen pikkuaivojen amygdalassa, aivojen osassa, joka liittyy tunteisiin, kuten pelkoon ja stressiin liittyvien hormonien tuotantoon. Tutkimuksen mukaan pikkuaivojen amygdalalla "on tärkeä rooli ahdistuneisuushäiriöissä, masennuksessa ja muissa kaupungeissa yleisemmin esiintyvissä käyttäytymismuodoissa, kuten väkivaltaisuudessa".

Tutkijat havaitsivat myös, että ihmisillä, jotka asuivat kaupunkialueilla elämänsä ensimmäiset 15 vuotta, oli lisääntynyt aktiivisuus aivojen alueella, joka auttaa säätelemään pikkuaivojen amygdalaa. Jos siis vartuit kaupungissa, saatat olla alttiimpi stressille kuin ihmiset, jotka muuttivat sinne myöhemmin.

Kirjailija ja professori David Gessner sanoo, että meistä tulee "kireitä" eläimiä. Aivoissamme ikään kuin herätyskello soisi 30 sekunnin välein, mikä heikentää keskittymiskykyämme pitkiä aikoja. Kaupunkielämän myötä on jatkuvasti tarpeen suodattaa tietoa, välttää häiriötekijöitä ja tehdä päätöksiä. Annamme aivoillemme vain vähän aikaa palautua.

Miten voimme hidastaa vauhtia? Näyttää siltä, että ratkaisu löytyy luonnosta. Kognitiivinen psykologi David Strayer esittää hypoteesin, jonka mukaan "luonnossa oleminen antaa aivojen ohjauskeskuksen, prefrontaalisen aivokuoren, hidastaa vauhtia ja levätä kuin ylikuormitettu lihas".

Tutkimukset ovat osoittaneet, että jo lyhytkin vuorovaikutus luonnon kanssa voi rauhoittaa aivoja. Gregory Bratman Stanfordin yliopistosta suoritti kokeen, jossa osallistujat kävivät 50 minuutin kävelylenkin luonnossa tai kaupunkiympäristössä. Luonnossa kävelleet ihmiset kokivat ahdistuksen, mököttämisen ja negatiivisten tunteiden vähenevän sekä muistikapasiteetin lisääntyvän. Bratmanin työryhmä havaitsi, että luonnossa kävely vaikutti osaltaan siihen, että ruminoituminen eli epäterveellinen mutta yleinen tapa pohtia negatiivisten kokemusten syitä ja seurauksia väheni. Heidän tutkimuksensa osoitti myös, että hermotoiminta aivojen alueella, joka liittyy mielisairauden riskiin, väheni osallistujilla, jotka kävelivät luonnossa, toisin kuin niillä, jotka kävelivät kaupunkialueilla.

Korealaiset tutkijat tutkivat eroja vapaaehtoisten aivotoiminnassa, kun he katselivat vain kaupunkimaisemia ja kun he katselivat vain luonnonmaisemia. MRI-kuvauksissa, jotka tehtiin niille, joille esitettiin kaupunkikuvia, havaittiin verenkierron lisääntymistä pikkuaivojen amygdala-alueella. Sitä vastoin niillä, jotka altistuivat luonnonmaisemille, havaittiin lisääntynyttä aktiivisuutta aivojen alueilla, jotka liittyvät empatiaan ja altruismiin.

Japanilaiset tutkijat ovat havainneet, että ihmiset, jotka harrastavat shinrin-yokua eli "metsäkylpyä", hengittävät sisään "hyödyllisiä bakteereja, kasveista saatavia eteerisiä öljyjä ja negatiivisesti varautuneita ioneja", jotka vuorovaikutuksessa suolistobakteerien kanssa vahvistavat elimistön immuunijärjestelmää ja parantavat henkistä ja fyysistä terveyttä.

Säännöllinen oleskelu luonnossa ei ole ihmelääke mielenterveyteen, mutta se on olennainen osa psyykkistä terveyttä ja sietokykyä. Luonto auttaa meitä selviytymään elämän vaikeuksista ja toipumaan. Kaupunkilaisetkin voivat helposti imeytyä luontoon - paikallisessa puutarhassa, puistossa tai polulla - antaakseen ylikuormitetuille aivoilleen tauon.